INTRO

Toteutin muutama vuosi sitten videoteoksen kuvaamistani kannoista ja niiden variaatioista. Videoteos oli mukana Metsämaa -näyttelykiertueella vuosina 2019-2020 keskisuomalaisilla paikkakunnilla (https://www.meijanpolku.fi/taidetta-keskisuomalaisista-metsista-keskisuomalaisille/).

Näyttelyhaussa ja teoksen esittelyssä kerroin seuraavaa:

”Olen osa pientä perholaista metsätilaa sukujuurissani. Toissa vuonna kevättalvena pihapiirin metsän koskemattomuuteen tehtiin aukko navetan taakse — kahden hehtaarin sekametsä kaadettiin ja vietiin pois.

Valokuvasin seuraavana vuonna aukon kannot, jotta muistaisin.

Kannot olivat puhuneet minulle unen kuvana jo kauan ennen näitä tapahtumia. Unessa kannon päällä leijui ilmassa kuusi kultaista käpyä ja niiden yläpuolella veistetty pölli. Toteeminen pölli symboloi Ennen-Jälkeen-Uudelleen –leikkiä:

Oli ennen metsä
Metsästä pöllin kanto
Kannosta yllin kyllin
Yllin kyllistä mielen kuvitus
Kuvituksesta uusi metsä
Uudesta metsästä mielen totta
Mielentodesta elämänkierto
Elämänkierrosta …

Kannot on kuvattu ylhäältäpäin katsottuna. Kuva-asetelmaan on sisältynyt puun leikkauspinta, vuosirenkaiden muodostelmat, kannon päälle kulkeutunut luonnon materiaali ja kantoa ympäröivä metsäpohja.

Kantokuvat on varioitu kuvamanipulaationa. Yhdestä on tullut kaksi — todellisuus ja sen rinnakkaistodellisuus. Kuvaparit on tallennettu videoksi, joka etenee vuoropuheluna parista toiseen vaihtuvana kuvavirtana.”

Tällä hetkellä kokonaisuus on katsottavissa Loitsen verkkosivuilla Galleriassa. Lyhennetty versio löytyy Loitsen instaram-tililtä @loitse.fi.

Olen käyttänyt kuvamateriaalia lyhytterapiakoulutuksen päättötyön aiheena 2023 ja kehittänyt tavan työskennellä kuva-aineiston kanssa. Kehittelyssä käytin apunani näkemäni unikuvan, näyn symboliikkaa. Julkaisen nyt päättötyöstäni osan, koska haluan omalta osaltani tehdä näkyväksi tapaamme olla vuorovaikutuksessa kollektiivisen tietoisen ja tiedostamattoman kanssa.

Unen kuva

Viittaan teoksen esittelytekstissä unen kuvaan, joka ilmestyi mieleni näyttämölle unen ja heräämisen välimaastossa. Näyssä kannon päällä leijui ilmassa kuusi kultaista käpyä ja niiden yläpuolella veistetty pölli. Muistan edelleen heräämisen hetken istuessani vuoteen reunalla. Hämmentyneenä kummastelin, ihailin, ihmettelin ja erittelin mielikuvaa. Mistä näky ilmestyi? Miten näyn sisältöä voisi tulkita?  Näky säilyi mielessäni ja se ohjasi suuntaamaan huomiotani laajasti luontokokemuksiin, -keskusteluun ja tutkimukseen toimien jonkinlaisena oppimisen kehyksenä. Mutta mitä voisin itse tuoda maailmaan näyn avulla? Tätä ryhdyin selvittämään vasta lyhytterapeuttikoulutuksen aikana.

Kuvaan seuraavaksi, millaisen tulkinnan näylle olen nyt antanut. Samalla esitän, miten luomaani kuvamateriaalia metsän kannoista voi hyödyntää ratkaisukeskeisessä lyhytterapeuttisessa työskentelyssä. Myöhemmin tarkastelen mielikuvia ja kuvittelemista itsetuntemuksen reittinä, työskentelymenetelmien kehittämisen resurssina ja terapeuttisen työskentelyn lähteenä.

Kuvakorttien mytologinen juuri tarinan kerrontana

Ekopsykologinen lähestymistapa on vahvistunut viime aikoina terapiatyön viitekehyksenä. Se haastaa ihmiskeskeisen psykologian ja kysyy uudenlaisia ajallemme tärkeitä kysymyksiä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta ja selviytymisestä. Elämme aikaa, jossa ihminen on kadottanut monia osia yhteisöllisyydestä ja yhteydestä yliyksilölliseen kokemiseen. Yliyksilöllisellä kokemuksella on kuitenkin tärkeä merkitys paranemiselle, jossa ihmisen kaventunut todellisuus tulee uudelleen ajatelluksi, kohdatuksi ja jaetuksi. Olen myös itse löytänyt tästä tärkeän lähteen omalle elämänfilosofialleni, ja tämä yhteys on vahvistunut vähitellen. Jotain suurempaa yhteyttä kunnioittaen avaan uninäyn symboliikka mytologisia juuria kuunnellen ja teen sen perusteella omaa tulkintaa ratkaisukeskeisen ja voimavaralähtöisen työskentelykehikon pohjaksi.

Viitekehyksellisen juuren tehtävä on toimia jäsentävänä ajattelumallina. Terapeuttisessa työskentelyssä ajattelen, että metamalli voi vahvistaa yhteisöllistä liittymisen tunnetta ja yhteyden kokemusta johonkin itseä suurempaan. Se voi luoda hyväksyvää asennetta omaa elämänkulkua ja sen tapahtumia kohtaan sekä arvostusta oman elämän ainutkertaiselle tarinalle elämänkiertokulussa.

Ennen (menneisyys) – Jälkeen (nyt) – Uudelleen (tulevaisuus)
– Välitila (terapia)

Uninäyn ainekset voi avata kerroksellisena aikaikkunana menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus sekä tapahtumien tutkimisen hetkenä välitilassa terapeuttisena interventiona.

MENNYISYYS – PUU

Kanto on ennen eläneen puun merkki ja jälki maailmassa. Elämänpuu on yksi merkityksellisimpiä ihmiselämän metaforia ja elämänpuumyyteillä on niin kalevalatarustossa kuin muiden kansojen eepoksissa erityinen asema. Puu-metaforaa on käytetty monin tavoin myös terapia- ja ohjaustyössä toiminnallisen työskentelyn metamallina (esim. voimavarapuu).

Kalevalassa suuri tammi on osa maailman luomisen kertomusta. Tammi peitti lopulta maan pinnan pimeyteen ja sen kaataminen oli välttämätöntä. Kaadettu puu vapautti puun taikavoimat ihmisten käyttöön, taivaanvalot vapautuivat ja maailma valmistui. Maailman syntymyyttiin sisältyy syklinen kiertokulku, jossa maailma syntyy, kasvaa, kehittyy, rappeutuu, kaatuu ja uudistaa itsensä elämän ja kuoleman liitossa.

Jos puu symboloi elämänvoimaa, kasvua ja kehitystä, voi puun kaatamista tarkastella uudelleen aloittamisen, aiemmasta luopumisen tai tuhoamisen näkökulmasta. Elämänkulku voi ajautua umpikujaan, liiallinen tai epäterve kasvu johonkin suuntaa voi merkitä epätasapainon syntymistä.

Elämän rakenteeseen kuuluu erilaiset luopumiset, joihin olosuhteet, erilaiset tapahtumaketjut, omat valinnat tai puhdas sattuma voi johtaa. Kaataminen on tällöin uudistumisen symboli, jossa syntyy tila uuden luomiselle. Se voi merkitä pysähtymistä ja itsensä uudelleen kokoamista itselle merkityksellisten asioiden lähtökohdista.

Luopumiset ovat tärkeä osa ihmisen kasvu- ja kehitystarinaa ja ne ohjaavat voimaantumaan vaikeuksissa syntyvistä elämänopetuksista ja omien vahvuuksien valtuuttamisesta toimijuuden käyttöön. Luopumiset liittyvät myös resilienssi-ilmiöön. Muutos- ja selviytymiskyvykkyys konkretisoituu haasteiden ja vaikeuksien kautta vahvistuvina oivalluksina omista kyvyistä ja taidoista oppimisen ja tiedostamisen prosessissa systeemisessä yhteydessä (yksilö yhteydessä ympäristöön vrt. resilienssikäsitteen määrittely ja sen kritiikki: https://www.jyu.fi/fi/tutkimus/jyuwell/tutkijaverkostot/resilienssi).

TÄMÄ HETKI – KANTO

Kanto edustaa tämänhetkisen tilanteen leikkauspintaa. Siinä on nähtävissä erilaiset vuosirenkaat ja elämänkirjon tapahtumat muistoina ja jälkivaikutuksina sekä se, millaisen jäljen ne ovat jättäneet kokemukseen, asenteisiin ja käsityksiin. Kannolla on vahva energiayhteys elämäntapahtumiin ja siihen, mihin olemme juurruttaneet itsemme, mikä pitää meitä aloillaan ja paikoillaan, mihin perustamme, luotamme ja uskomme.

Kuvaustapa antaa luvan tutkia elämänrakennetta läpileikkauksena, helikopteriperspektiivistä reflektoiden ja samaan aikaan sisälle katsoen: mitä olemme itseemme keränneet tai kätkeneet. Leikkauspinta on myös rajaus hetkellisyyteen: mitä tässä hetkessä ilmenee, mikä juuri nyt on tärkeää tai voimallisimmin läsnä. Kerrottava tarina voi muuttua eriaikaisissa katsomisen hetkissä ja siksi leikkauspinnan metafora sopii terapeuttisen kohtaamisen työskentelykehykseksi, koska se rajaa käsiteltävää ja toimii peilinä sille, mitä kokemuksesta nousee tässä hetkessä käsiteltäväksi. (vrt. ratkaisukeskeinen lähestymistapa)

Kanto-kuvissa voi nähdä myös mandalan muodon. Jungille mandala oli itseyden symboli. Se on sisäisen järjestyksen symboli. Mandalassa on aina keskus ja juuri itseys on tämä keskus, joka ohjaa ja organisoi tietoisuutta ja tiedostamatonta uuteen järjestykseen. (Sarvela 2015, 78.)

TULEVA – VEISTETTY PÖLLI

Ilmassa leijuva veistetty pölli avautui merkitykseltään niin ikään suurten maailmatarustojen ja erityisesti Kalevalan avustuksella. Tässä yhdistyy kaksi suurta myyttistä tarinaa: maailmanpylväs ja sampo. Kalevasta tunnemme sammon rikkauksia synnyttävänä myllynä. On myös esitetty, että sampo olisi täydellisyyden symboli.

Sampo sana taittuu myös muotoon sammas, joka tarkoittaa pylvästä. Uno Harvan mukaan sammon alkuperäinen hahmo onkin ollut maailmanpylväs. Erilaisten näkökulmien ja tulkintojen seurauksena, sammon merkityksen on todettu riippuvan asiayhteydestä eikä yhtä ainoaa selitystä sille ole. Tämä näkemys antoi luvan lähteä tekemään omannäköistä tulkintaa ja tätä viitoitti Anttosen ja Tarkan toteamus, että sammas/sampo -tarkastelussa on kyse vaurauden, kasvun ja hyvinvoinnin käsitteestä ”tuonpuoleisessa”.

Tuonpuoleisen voi ymmärtää tarkoittavan tulevaa ja tulevaisuutta eli nykyhetken ylittävää olotilaa, jossa erilaisten voimavarojen rikkaudet ovat vapautettavissa käytettäväksi. Maailmanpylvään olemukseen kuuluu myös fyysisen tosiolevan ylittävä todellisuus, joka ei ole tässä maailmassa näkyvää, vaikkakin siihen vaikuttavaa. Resurssit ovat vain symbolisella tasolla abstrahoitavissa erilaisten merkkien, jälkien ja kokemuksien perusteella tunnistellen, kuvaten ja kuvitellen.

Sammas / pylväs ilmassa leijuvana entiteettinä ilmentää siis riippumattomuutta fyysisen maailman lainalaisuuksista. Toisaalta sen voi ymmärtää tarkoittavan korkeampia tietoisuuden tasoja. Einstein on viisaasti kiteyttänyt, ettei ongelmaa voi ratkaista samalla tietoisuuden tasolla, jolla se on luotu, vaan on noustava uudelle tasolle.

Pylväs symboloi omassa tarkastelussani uudenlaisen tietoisuuden saavuttamisen lisäksi ihmisen hyvinvoinnin ja toiminnan voimavaroja, potentiaalia, muutos- ja selviytymiskykyä sekä myös kuvittelun taitoa. Se edustaa myös yksilöllisiä erityisvahvuuksia sekä kyseenalaistamattomia yleisinhimillisiä voimavaroja (esim. myötätunto, eettisyys) joihin sisältyy vahva kehitysoptimismi. Näiden taitojen, kykyjen, voimavarojen ja vahvuuksien käyttöönottaminen on rikkauksia tuottava sampo, jonka myllystä elämismaailmaan syntyy hyvinvoinnin rikkaudet elämässä sekä korkea kannateltu tila erilaisille uusille elämäntapahtumille ja uudenlaisille kokemuksille, joille on vain taivas rajana.

VÄLITILA – KÄPY

Näyssä kannon ja pöllin välitilassa leijui kuusi kultaista männyn käpyä. Käpy tunnetaan elämän, uudistumisen, ylösnousemuksen ja valaistumisen symbolina ja kävyt liittyvät monien muinaisten kulttuurien uskomusjärjestelmiin. Vanhoissa jumaltarustoissa suuri äitijumalatar oli elämänpuu ja käpy elämänpuun hedelmä. Käpy aukaisee suomunsa vasta, kun on kypsynyt vapauttamaan siemenensä. Siemet symboloivat elämänkiertokulkua ja jatkuvuutta. Siemeneen sisältyy uuden kasvun ihme ja luominen. Siihen on koodattu koko kasvuprosessin ohjelma ja muoto, jotka toteutuvat oikeissa kasvulle suotuisissa olosuhteissa. Näin käpytematiikka ohjaa itseoikeutetusti käsittelemään elämänopetuksia, henkilökohtaista kasvutarina, kasvun paikka ja omaa kehityssuunta, jonka terapeuttinen työskentely ja terapia mahdollistaa. Oman hyvän elämän kasvun siemenet syntyvät jokaisen henkilökohtaisessa elämän myllyssä.

Käpyrauhasen oletetaan olevan ihminen unen ja näkyjen näölle erityisen tärkeä. Se on joogaperinteessä ja chakrajärjestelmässä ”kolmas silmä” ja ihmisen energiakeskuksista KUUDES sijaiten otsan korkeudella. Se liitetään olemassaolon ymmärtämiseen, korkeampaan näkemykseen, totuuteen, intuitioon ja kuvittelun voimaan ja sen avulla pyritään saavuttamaan korkeampi tietoisuus. Jo Platonin mukaan käpyrauhanen oli tärkeämpi kuin kymmenentuhatta aineellista silmää, koska totuus voidaan nähdä vain sisäisen silmän avulla. Käpyrauhasta on kutsuttu myös sielun siemeneksi ja sen on ajateltu olevan tukipiste, jossa sielu yhdistyy ruumiiseen muodostaen linkin ihmisen ja jumaluuden välillä. Se on paikka, jossa sisäisesti nähdään ja tiedetään. (Anderson 2015: Käpy hengittää – myyttinen kokemus luonnossa ja taiteessa.)

Koska näyn kävyt olivat kultaisia, en voinut ohittaa kullan symboliikan tutkimista. Kullan ominaisuudet ovat tehneet siitä arvokkaan mineraalin. Se on nykyisen talousjärjestelmän peruspilari ja edelleen yksi merkittävimmistä materiaalisen vaurauden lähteistä, vaihdonvälineistä ja sijoituskohteista. Kulta symboloi henkistä energiaa, itsensä hallintaa, sopusointua ja inspiraatiota ollen myös arvokkaiden asioiden, rikkauden ja vallan symboli. Kullan ominaisuus näyn kävyissä alleviivaa ihmiselämänkulun siementen pyhyyttä: jokaisen ihmisen yksilöllistä ja ainutlaatuista elämän lahjaa, joka on jakamaton arvokkuudessaan ja pyhyydessään.

Kulta yhdistyy vahvasti myös alkemiaan: olomuodon muutoksen tavoitteluun, muodonmuutokseen ja eräänlaisen ”ihmeen” tapahtumiseen. Henkinen alkemia tarkoittaa itsensä vapauttamista henkisistä rasitteista, peloista, sisäisistä haavoista ja menetyksistä. Carl Jung on tunnetuin henkisen alkemian kehittäjä ja hän on luonut käsitteitä ja kuvastoa, joka perustuu elämän symbolien ymmärtämiseen ja psykologisten oivallusten tekemiseen. Alkemian prosessia ”liuota ja jähmetä” on pidetty hyvänä psykologisena vertauskuvana. Tavoitellessamme ”henkistä kultaa”, me hajotamme ensin mielemme rajoittavat osat, jotka estävät meitä muuttumasta ja sen jälkeen jähmetymme uudelleen paremmiksi muuttuneina. Gelson ja Hayesin (2007) mukaan prosessi, jossa terapeutti on tullut riittävällä tavalla sinuiksi oman kärsimyksensä ja haavojensa kanssa, on vertauskuvainnollisesti parhaimmillaan alkemiaa: terapeutti muuntaa tai on muuntanut oman elämänsä lyijyä kullaksi asiakkaalle (Valkonen 2021, 80).

Näyssä käpyjä oli kuusi. Mitä tähän numeroon on liitetty? Luku kuusi symboloi tasapainoa fyysisen ja henkisen välillä. Tämä on tie rauhaan ja oman elämän parempaan ymmärrykseen. Huomasin, että ajatus on yhtenevä hengen alkemian kanssa, joka myös korostaa fyysisen ja henkisen todellisuuden tasapainoa. Kiinnostavaa oli myös se, että luku kuusi symboloi puoliväliä, koska näyssä kävyt olivat asettuneina kannon ja pylvään välitilaan. Puoliväli johtaa tavoitteisiin. Se kannustaa jatkamaan, koska on jo tehty paljon. Luku kuusi merkitsee luottamusta elämään ja rohkeutta siirtyä eteenpäin. Se edustaa uskoa ja toiveikkuutta – hyvät asiat ja tapahtumat odottavat. Muita luvun kuusi symbolisia merkityksiä, joita eri verkkosivuilta löysin ovat perhe, empatia, vastuu, ravitseminen, palveleminen, suojelu, rauha, epäitsekkyys, luottamus hyviin muutoksiin, kiitollisuus ja myönteinen ajattelu.

Työskentely kuvakorttien kanssa – näkökulman vaihtaminen ja uudenlaisen tarinan luominen

Kantokuvista ja niiden variaatiosta olen valinnut 25 kuvaparia, yhteensä 50 kuvakorttia. Kuvakortit toistavat samaa kuva-aihetta, kantoja ja näiden editoituja muunnelmia. Katsomisen tapaa ja valintaa ohjaa muodot ja yksityiskohdat tai sattumanvaraisuus hetken tunnun perusteella. Kuva itsessään ei anna selkeitä vihjeitä tai selitettävää sisältöä vaan kuvan pohjalta voi ohjautua pohtimaan sijoittamalla kuvaan erilaisia tarinallisia elementtejä.

Materiaali on käytettävissä fyysisinä kuvakortteina tai digitaalisina verkossa. Digitaalinen ympäristö mahdollistaa monipuolisemmat tavat käyttää kuvia. Kuvien katsomisen tapoja voi laajentaa silloin zoomaamisen, rajaamisen ja kääntämisen avulla. Sähköistä kuvaa voi myös täydentää tekemällä työskentelyn aikana siihen visuaalisia muistiinpanoja, jotka voi jakaa asiakkaalle.

Työskentelyn lähtötilanteena voi olla jokin asiakkaan kokema muutoshaaste, haastava elämäntilanne, toive elämäntapamuutoksesta, tulevaisuustyöskentely tai muu elämänkulkuun liittyvä tilanne, jota asiakas haluaa käsitellä.

Olen kirjoittanut auki työskentelyn peruslogiikan erilaisine kysymyksineen, joiden avulla työskentelyä voi viedä eteenpäin ratkaisukeskeisen työtavan hengessä. Tämän osuuden olen kuitenkin jättänyt pois tästä tekstistä. Keskeisin idea työskentelyssä on havaitsemisen, katsomisen tapojen, näkökulmien rikastaminen ja voimavaraistuminen askeleessa kohti uutta. Kuvan valitseminen ja katsominen tapahtuu kolmessa eri vaiheessa. Tämän lisäksi samaa kuvaa katsotaan useasta näkökulmasta.

Ensimmäinen valinta kohdistuu autenttiseen kantokuvaan, toisessa vaiheessa katsottavaksi tuodaan tämän kuvan variaatio ja kolmannessa kuvat asetetaan rinnakkain. Kuvaparit rakentavat omanlaisen kerroksellisuuden katsomiseen ja havaintojen tekemiseen.

Katsomisessa on kaksi suuntaa. Ensimmäisessä vaiheessa katsominen muuntuu näkemiseksi sijoittamalla kuvaan omaa mielen sisältöä. Toisessa vaiheessa kuvitteleminen vapauttaa liikkeelle yksittäisiä havaintoja, tulkintoja, näkökulmia, joita voidaan kehitellä ensin riippumattomasti ja myöhemmin aiempaan työskentelyyn yhdistäen.

Siirtyminen autenttisesta kuvasta editoidun version tutkimiseen vie huomion jo keskustellussa olleesta ja havaitusta johonkin uuteen ja se mahdollistaa käsittelylle ja käsittämiselle täysin uuden suunnan ja laajentumisen. Samasta kuvasta tehty variaatio ohjaa rakentamaan uudenlaisia näkökulmia ja katsomaan asiaa toisin (ks. Mattila 2011 Näkökulman vaihtamisen taito).

Yllättävä kuvamuunnos voi luoda tutkittavaan oivalluttavan virityksen, keskustelun avauksia ja tarkentuvia näkemyksiä. Näkökulman muuntuvuutta ohjaavaa kokemusta voisi löyhästi tulkita puctumum-efektinä. Kuvan katsomisessa sillä tarkoitetaan, jonkinlaista kiintopistettä, joka tekee teoksesta kokemuksellisesti erityisen. Punctum on hetken kärki, joka ohjaa merkityksenantoa ja tavoittaa uutta ylittäen aiemman todellisuuden. (Knuuttila 2007; Mäkiranta 2013.)

Kuvien rinnakkain asettaminen taas tukee työskentelyn reflektointia ja sen käsittelemistä, miten keskustelun kulku eteni, miten sisältö muotoutui, mitä asiakkaan kokemuksessa tapahtui eri vaiheissa, miten oivallukset kehittyivät ja miten kokemuksessa oleva laajentui uudenlaiseksi tietoisuudeksi.

Myös käänteinen kuvaparien katsominen voi olla joskus tarkoituksenmukaista. Silloin ensimmäisenä valitaankin jokin editoidusta kuvista ja tutkitaan sen avulla kokemuksessa olevaa esim. häiritsevää olotilaa, olotilan luonnetta, syntyä ja sitä, miten se toimii mielenmaisemassa. Tästä siirrytään editoidun kuvan autenttisen kuvaversion katsomiseen, joka palauttaa kokemusta yleiseen arkitodellisuuteen häivyttäen mielenmaiseman kipeitä venymiä. Tutkittava voi kiinnittyä siihen, milloin ongelmaa ei ollut, mikä arjessa on silloin toisin, mikä tuo vakautta, maadoittaa ja helpottaa oloa. Kokemus helpotuksen tunteesta voi syntyä jo siitä, että on saanut jakaa ja purkaa kivuliasta kokemusta ja haasteellista tunnetilaa turvallisesti. Työskentelyn suuntaa voisi kuvata tällöin restoratiivisena, palauttavana ja kokemusmaailmaa korjaavana kohtaamisena

Työskentelyn laajuus voi vaihdella kevyestä virittävästä katselmoinnista monen tapaamisen sarjaan.

Virittävä työskentely voi olla esim. lyhyemmän kantokuvavideon katsominen. Pysähtyminen kuvavirran äärelle auttaa suuntaamaan huomio itsen ulkopuolelle kuvavirtaan ja keskittymään hetkeen. Keskustelua katselukokemuksesta voi lähteä viemään eri suuntiin asiakkaan kokemuksesta ja tilanteesta riippuen. Keskustelu voi ohjautua havaintojen ja tulkintojen tekemisen logiikkaan tai siihen, mitä näkökulman vaihtaminen tarkoittaa, millaisia kokemuksia asiakkaalla on tästä ja mitä se voisi mahdollistaa työskentelyssä tai elämässä yleensä.

Kuvattua työskentelyn peruslogiikkaa voi laajentaa tilannetyöskentelystä useamman tapaamisen työskentelysarjaan. Laajemmassa työskentelykokonaisuudessa tutkitaan asiakkaan elämänrakennetta ja elämänkulkua tarinana tarkemmin erilaisten välitehtävien avulla kohti voimavaraistumista (sammas). Elämänkerrallisesta tarinnallistamistyöskentelystä löytyy jo paljon erilaisia menetelmällisiä ohjeita (esim. Ruutu & Putkisaari 2023) ja siksi en tässä yhteydessä kuvaa laajempaa työskentelyprosessia yksityiskohtaisemmin. Peruslogiikka soveltamalla voi kuitenkin varsin helposti hahmottaa, miten työskentely eri tapaamiskerroiksi rakentuisi, mikä niiden sisältö tavoitteineen olisi ja millaisia lisäelementtejä siinä voi hyödyntää. Lisäelementtejä voivat olla

• maastokävelyt ja työskentely luontoympäristössä
• luontomateriaalit
• asiakkaan omat luontokokemukset
• mielikuvamatkat tematiikkaan liittyen
• vireydensäätely rentoutukset tematiikkaan liittyen

Työskentelyn hedelmät konkretisoidaan käpy-metaforaa ja symboliikkaa hyödyntäen. Keskeistä louhittavaa ovat asiakkaan näkemykset siitä, miten ilmi tulleet oivallukset, oman elämän voimavarat ja vahvuudet tukevat häntä oman näköisen elämän ylläpitämisessä ja hyvinvoinnin rakentamisessa.

Työskentelyä voi viedä myös taideterapeuttiseen suuntaan toteuttamalla maalausprosessi näyn vaiheina (puu, kanto, kävyt, toteemi) ja rakentamalla työstettävää tämän symboliikan ja kehityskaaren sisään.

POHDINTA

Otin kehittämisen aihioksi mielensisäisen näyn, jonka ympärille loin prosessin kuvakorttityöskentelyn kehittämiselle. Matkan aikana mietin monta kertaa, voiko näin tehdä ja olen joutunut perustelemaan valitsemaani reittiä itselleni. Syntyi myös pitkä kysymysten lista: Miten hyväksyn itsessäni näkyjä näkevän puolen, joka ei ole rationaalinen? Mikä osa tämä on omaa identiteettiäni? Sulkeako näkyjen maailma vain sisäisen todellisuuden piiriin vai tutkiako tarkemmin, mitä on olla suhteessa maailmaan tämän sisäisen todellisuuden kanssa? Millainen osa se on ja voi olla ammatillisen identiteetin näkökulmasta? Mitä tällainen itsetuntemusprosessi ohjaa ajattelemaan ihmisyydestä, tietoisuudesta ja elämästä yleensä? Millainen on minun ihmiskäsitykseni? Mitä uskon ihmisten kyvyistä, taidoista, mahdollisuuksista ja voimavaroista?

Kehittämistyö antoi puitteet saattaa mielen sisäistä konkreettiseen muotoon. Samalla olen saanut pohtia yleisemmin kysymystä siitä, miten kuunnella omia sisäisiä mielikuvia, miten tällaista ainesta voi  hyödyntää ja millainen merkitys ko. työskentelyllä on itsetuntemuksen kasvulle. Omaan mielensisäiseen maailmaan uppoutuminen itseksi kasvamisen prosessina on erityisesti jungilaisen perinteen ohjaama polku. Oman mielen sisältöön ja toimintaan syventyminen on terapeutin työssä tärkeä taito. Herkistyminen omille ajattelu-, kuvittelu- ja tuntemusmuodoille auttaa reflektoimaan ja tekemään tarkempia havaintoja mielen prosesseista ja tiedostamaan, millaisia itsessä olevia resursseja voi milloinkin hyödyntää kohtaamisissa asiakkaiden kanssa. 

Oliko näkykokemus mystinen? Tämä on mielestäni tulkintakysymys – haluaako liikkua mysteerinomaisessa tarinallistaessaan kokemaansa vai etsiikö tulkinnalleen ymmärrettävän viitekehyksen. Tulkintaan liittyvät valinnat kertovat aina omista epistemologista juurista: siitä, miten tulkitsen ja millaisia tiedonlähteitä käytän. Oma tulkintani ja unikuvan ratkaisu edustaa voimavaralähtöistä ajattelutapaa, johon myös ratkaisukeskeinen orientaatio sisältyy. Voin tämän perusteella ajatella, että olen omaksunut nämä lähtökohdat osaksi omaa maailmankuvaani ja ihmiskäsitystä. Käsitys itsestä ja omasta maailmasuhteesta heijastuu väistämättä siihen, miten ymmärrän ja tulkitsen kohtaamieni asiakkaiden elämäntilanteita ja miten elän ihmisyyttä vuorovaikutuksessa kuulijana, näkijänä, terapeuttisesti.

Toisaalta kokemus on ohjannut tutkimaan, miten luontokokemus elää meissä kollektiivisena. Bachelard puhuu materiaalisesta mielikuvituksesta. Alitajunta on evoluution myötä kehittynyt läheisessä yhteydessä luontoon ja näin luonnon peruselementit vaikuttavat yhä alitajunnassamme. Bachelard käyttää jo kadonnutta ilmaisua ”luonnontunne”. Vedet ja maat ovat läsnä ja mukana unissa visuaalisilta vaikuttavina elementteinä, mutta ei maisemina vaan ennen kaikkea tunteina. Samalla on selvää, että alitajunnassa kosketus luontoon on voimakkaampi kuin rationaalisella tasolla. (Niemi-Pynttäri 2015)

Tietoisen ja tiedostamattoman välissä virtaavassa ”joessa” on mielikuvilla tilaa välkehtiä. Kokemuksellinen välitila syntyy myös kohtaamisissa ihmisten kanssa ja siinä oma tapa resonoida tietoisen ja tiedostamattoman välissä on jokaisella omanlaisensa.

Senge puhuu suurteoksessaan The Fifth Discipline (1990) tulevaisuudesta oppimisen lähteenä, Bion (1984) taas emotionaalisesta oppimisesta kokemusperäisen oppimisen muotona (Hägg 2021, 100). Kokemusperäisen oppimisen yksi muoto voisi olla myös mielikuvalähtöinen. Collander (2022) pohtii luovuutta terapiasuhteessa ja toteaa sen olevan jonkinlaista mielen värähtelyä tietyllä taajuudella ja uskallusta olla kuulolla sekä itsensä että maailman suhteen ja rohkeutta katsoa, mitä syntyy.  Michael Parsonsia (2000) lainaten hän tiivistää, että ollakseen leikkisä ja luova terapeutin täytyy luottaa omaan alitajuntaansa ‒ siihen, että oma alitajunta on pohjimmiltaan hyväntahtoinen asiakasta kohtaan. (Colliander 2022.)

Lähteet:

Collander, A. 2022. Suuri yksinäisyyden kehä – luovuudesta ja yhteydestä. Psykoterapia

Hägg, V. 2020 Reverie-käsite ja sen soveltaminen kliiniseen käytäntöön. Julkaisussa Psykoterapia 39 (2), 91-103.

Mäkiranta, M. 2013. Semioottinen valokuva-analyysi, kuvan monimerkityksellisuus ja visualisoitu kokemus. Teoksessa (toim.) Visuaalinen kokemus, 13-24.

Knuuttila, S. 2007. Barthes ja punctumin peitetty mieli.

Niemi-Pynttäri, R. 2015. Gaston Bachelard: Vesi ja unet, essee materiaalisesta mielikuvituksesta (suom. Jan Blomstedt, ntamo 2015) https://www.maailmankirjat.ma-pe.net/bachelard-vesi-ja-unet/ Maailman kirjat – käännöskirjallisuuden verkkolehti

Ruutu, S. & Putkisaari H. 2022. Ratkaisukeskeinen lyhytpsykoterapia.

Valkonen, H. 2021. Psykoterapeutin haitallisten reaktioiden tunnistaminen ja säätely terapiasuhteessa. Teoksessa P. Turpeinen & R. Nurmento (toim.) Terapiasuhteessa olemisen taito, Edita: Helsinki, 64-83