JUTUT

Ajankohtaista ja asiaa

Työnohjaaja planetaarisen ajattelun muutosagenttina

Tämä on kutsu työnohjaajille. Miten voisimme sanoittaa omaa rooliamme ammatillisena ryhmänä planetaarisen hyvinvoinnin edistäjinä?

Ihmiskunnan historiassa ei ole nähty vastaavaa murrosaikaa. Maailma keikkuu ja kaaos astelee rajojen yli antroposeenin ajassa. Murros avaa mahdollisuuksia uudenlaiseen näkemiseen ja tekemiseen. Haasteet voivat synnyttää luovaa ajattelua, syvää uteliaisuutta, aktiivista oppimista ja halua saada asioita aikaan. Me työnohjaajat vaalimme toivoa, mutta millaista olisi rohkean lempeä aktivismi, jota ammatillinen rihmasto kannatellen ravitsisi? Olemmeko me paradigman muutoksen aktiivisia edistäjiä? Saako tätä kysyä ääneen?

Olen epävarma. Miten tästä voi kirjoittaa? En usko kuitenkaan olevani ainoa työnohjaaja, joka asiaa on pohtinut tai pohtii parhaillaan. En kuitenkaan kovin helposti löytänyt työnohjaajien puhetta, tekstejä enkä käytännön avauksiakaan aiheen ympärillä. Mistä tämä kertoo? Ehkä olemme hajallamme, toisistamme tietämättömiä? Olen myös epäillyt tiedonhakutaitojani ja google-haun toimivuutta. Kirjoitan ajatuksella, että epävarmuus, jonka itsessäni tunnistan, voi viisaasti viitoittaa ja valaista rohkeaa yritystä liikkua uuteen suuntaan ja ehkä myös kutsua ihmisiä mukaan ajattelemaan ja pohtimaan tulevaisuutta edistäviä askeleita työnohjauksen näkökulmasta.

Mietin myös ääntäni – millä äänensävyllä puhun ottaessani kantaa? Arvostellen vai rakentaen siltaa? Haluan tuoda myös tämän näkökohdan esiin, koska oikeassa olemisen tunne on niin helposti sisään piirretty ihmisen ääneen, usein piiloistettuna vaikkakin ohittamattomana eteenpäin ohjaavana voima. Yleistäen sama sulautuu siihen, miten työnohjaajina puhumme, millä äänellä ja siinä, mille annamme äänen tai äänemme tässä ajassa.

Systeemisesti tarkasteltuna on nähtävissä, että hyvinvoinnin käsite ja käsitys hyvinvoinnista on kokenut haaksirikon keisarin uudet vaatteet yllään. Uskomuksemme hyvinvoinnista ei ole kestävä eikä se tuota kestävyyttä. Hyvinvointikäsityksen paradigma muutoksen ennakointi on suoraan yhteydessä työnohjauksen ytimeen, koska harjoitamme kumppanuutta työhyvinvoinnin ekosysteemissä, joka niin ikään tulee koetelluksi.

Kysyn, miksi emme työnohjaajina kollektiivina ole vielä liittyneet puhumaan planetaarisista tulevaisuuden kysymyksistä ja tulevaisuuden työstä uusimuotoisissa ekosysteemeissä? Ei ole olemassa mitään aie-ohjelmaa, joka nostaisi esille periaatteita, jotka tukisivat työnohjaajien muutosagenttiutta tällä rajapinnalla. Voisiko työnohjaajilla olla annettavana toiminnallisia lupauksia Sitoumus 2050 -listalle? Uskon, että moni työnohjaaja on erilaisten rooliensa, työtehtävien ja vapaa-ajan harrastusten välityksellä syvästi juurtunut ekologisiin kysymyksiin, paikalliseen osallisuuteen ja kestävän elämäntavan ja työelämän projektiin. Olisi upeaa, jos työnohjaajien erilaiset mukana olon virrat ja tekijyys työelämän ekosysteemiajattelussa ilmestyisi kokonaiskuvaksi keskusteluina ja uuden kuvitteluna.

Työnohjaajat ovat erityisessä asemassa elämän ja työnelämän välissä. He kontaktoivat monenlaisia työyhteisöjä ja työpaikkoja ja heille on mahdollista myös kehittää uusia vaikuttavia menettelyjä verkostoissaan. Työnohjaajien alleviivaama kohde työelämässähän on juuri erilaisissa muutosprosesseissa tukeminen ja ohjaaminen. Nyt todellinen supermuutostekijä on keskellämme, tai on ollut pitkään – jäävuori, jota kohta ei enää ole. Talouskasvuun perustuva maailmanjärjestys on väistämättä törmäyskurssissa luonnon kantokyvyn kanssa.

Olisiko tärkeää pohtia, miksi ja miten voisimme työnohjaajina löytää tästä jotain sellaista, jonka takia haluamme muuttaa omaa rooliamme työelämän kehittäjinä johonkin suuntaan uudistuen? Ei vallitsevan sisässä kasvaen vaan siitä irtipäästäen ja tulevaisuudesta oppien? Olisiko tällaisesta syytä sanoa jotain ääneen?

Voisimmeko olla vahvemmin vaikuttava rihmasto, jonka työllä olisi tunnistetusti merkitystä työelämän sovittautuessa ja sopeutuessa murrokseen, jonka systeemisesti tarkasteltuna näemme väistämättömänä? Tunnistamme kyllä, että muutoksen ytimessä on henkilökohtainen tiedostaminen, arvot, osallisuus, valinnat ja se, mihin työelämä oppimisympäristönä ihmisten toimintaa ohjaa. On tietenkin kyse siitä, miten kukin voi kirkastaa omia arvojaan, edistää hyvää elämässä ja elämää maapallolla. Näin ilmaistuna asia tulee kuitenkin yliyksinkertaistetuksi. Tarvitsemme työelämään uudenlaista hyvinvointiajattelun kehittämistä, uusia käsitteellistä välineitä ja näiden ohjausta toimintarakenteiden uudistamiseen. Onneksi tutkimus on näitä käyttöömme jo luoneet ja voimme nojata myös jatkossa tieteeseen ajattelumme edistämiseksi.

Palasin ajassa taakse päin tutkimaan, millaisin ajatuksin katse suunnattiin tulevaisuuteen vuonna 2014. Suomalaisen työnohjauksen juurilla – katse tulevaisuuteen teoksessa ei vielä kuulu edes hiljaisina signaaleina kestävän työelämän ja elämäntavan eikä globaalien kriisien ennakointi. Katse on kohdistunut työelämässä havaittaviin ilmiöihin olemassa olevien rakenteiden sisässä ajan käsitteistöön nojaten ja työnohjauksen paikkaa muotoillen. Työelämän muutosta ja työnohjauksen merkitystä tulevaisuudessa arvioitiin tuolloin mm. työelämän yksinpärjäämisen kulttuurin vahvistumisena, työelämän digitalisoitumisena, hajautettujen organisaatioiden kehityksenä sekä monikulttuuristen työyhteisöjen haasteiden näkökulmista. Vähättelemättä mitenkään näiden näkökulmien osuvuutta, mietin, miten näiden esimerkkien viitoittamana voisi tässä ajassa ajatella laajemmin työnohjauksen tehtävästä? Esimerkiksi näin: Yksinpärjäämisen kulttuurissa selviämisen tuen voisi laajentaa ajatukseksi, miten työnohjaus vahvistaa ohjautumista uudenlaiseen yhteyteen suhteessa itseen ja yhteisöön antroposeenin aikakautena. Työnohjaajien perehtyneisyyden organisaatioilmiöihin voisi laajentua kohti planetaarista ajattelua ja ekosysteemien viitekehystä. Monikulttuurisuuden lisäksi työnohjaus ottaisi laajemmin oppinsa monimuotoisuudesta sen koko kirjossaan ekosysteemeinä ja biotyyppeinä, ja näiden työelämäanalogioina tai vaikutusketjuina.

Kirjassa pohdittiin mahdollisuutta, että työnohjaus olisi tulevaisuudessa muuttumassa lähemmäksi konsultointia. Tänä päivänä näemme, että työnohjauksen sisään on sulloutunnut kaikenlaiset sakarat – valmennuksellisuus, lyhytterapeuttisuus ja etenkin tiedollinen ja menetelmällinen integratiivisuus. Konsultatiivinen työote elää vahvana etenkin kriisi- ja muutosprosessien työnohjausinterventioissa. Työnohjaajien roolituksesta keskusteltiin työnohjaajien fb-ryhmässä muutamia viikoja sitten kuulostellen sitä, miten vahvasti se on vain työnantajan ja lähijohdon määrittelemä agendaltaan. Tällainen keskustelu on tarpeellista ja meille kaikille hyödyllistä, jotta tunnistamme, mihin meitä milloinkin ollaan kutsumassa mukaan, minkä osan voimme säilyttää neutraalina vapaana tilana ja minkä suunnata yhteiskunnallisen muutoksen agendan edistämiseen – valitessamme tämän tien.

Paradigman muutoksessa mukana oleminen on herkkä aihe aikakautena, jossa talouskasvun optimismi on jatkuvassa ristiriidassa tiedemaailman antaman informaation kanssa maailman tilasta ja ihmiskunnan tulevaisuuden tapahtumista. Miten tasapainottelemme tämän tosiasian kanssa ja mitä työnohjaaja tarvitsee tuekseen muutosagenttiuden vahvistamiseksi? Minna Halmeen (31.1.2023) teksti ”Kestävyysmurroksen pyhä kolminaisuus” on erinomainen tiivistys tehokkuusajattelun kehityskulusta ja vallasta, mutta myös ehdotus siitä, mihin yhteensovittava katse tulisi kääntää.

Miten hyvin työnohjaajina tunnemme työelämän kestävän kehityksen edistämiseen tähtäävät työelämämekanismit? Organisaatioissa on omina laatulupauksina sekä toiminnanohjaus- ja johtamisjärjestelmissä kestävän kehityksen edistämiseen liittyvät menettelyt (ympäristösertifikaatit, kestävän kehityksen laatujärjestelmät ja sertifikaatit, Green Office- ja vastuullisuusohjelmat, yritysten kestävyysraportoinnin (CSRD) direktiivi). Ne koskettavat etenkin taloudellista, mutta myös ekologista ja jopa sosiaalisen kestävän kehityksen edistämistä. Ympäristöjärjestelmien ympärille onkin kehittynyt runsaasti tuloksellista liiketoimintaa, joka konsultoi järjestelmien luomista, auttaa päivittämään, ohjaa auditointeja ja kouluttaa organisaatiota ympäristötietoisuudessa. Merkityksellistä on yrityksen imago ja ympäristöasioiden huomioiminen kilpailuetuna.

Epäselvää sen sijaan on, miten avoimesti työn äärellä yhdessä käsitellään toimialan roolia tulevaisuuden muutoksen tekijänä haasteineen työntekijätasoisesti. Luulen vaihteluvälin olevan valtavan suuri skaalalla nimenomaan maailmanparantamiseen keskittyvät – täysin piittaamattomasti toimivat. On kuitenkin tuntuma, että toiminnan kestävyydestä ei kovinkaan usein käydä syväluotaavia keskusteluja suoraan työarjen ja ihmiselämän, ihmistä itseään koskevana ilmiönä: kestävyystyö tapahtuu jossain järjestelmässä jonkun tekemänä eikä se kosketa itseä työssä eikä työn ulkopuolella. Kestävän kehityksen mekanismit ja puhe sustainable-asioista voi myös herättää ärtymystä, jos syntyy kokemus siitä, että ne tulevat joka paikassa ja asiassa vastaan ”höpötyksenä”. Näin olemassa oleva systeemi toistaa ja mallintaa itsensä ja kestävyysikkuna jähmettyy järjestelmätason osaksi, johon ei koeta uudistavaa yhteyttä.

Heikoin lenkki työpaikoilla yleistetysti on inhimillisen kestävyyden ulottuvuus, jota kestävän kehityksen jaottelussa ei huomioida omana tasonaan (sosiaalisen kestävyyden sisässä). Sinällään kiinnostavaa, koska työelämän yksilövastuistuminen on ollut vaikuttava trendi viimeisinä vuosikymmeninä, ja näin ollen juuri siltä puuttuu kestävän kehityksen ajattelusta suora vastin kappaleensa. Työelämän kehittäjät kyllä puhuvat työn inhimillistämisestä ja näkevät työtä organisoivat järjestykset jopa epäinhimillisisinä systeemeinä. Etenkin tähän panostaminen olisi työelämässä merkityksellistä. Tämä on myös se osa-alue, johon työohjaukselliset prosessit parhaiten tuovat lisäarvon.

Miten hyvin olemme perillä uusien kestävän kehityksen työelämänäkökulmista ja meneillään olevista kehityshankkeista? Tutuinta lienee työelämäymmärrys ekosysteeminä, jossa ekosysteemityön keskeisenä tavoitteena on luoda uusia palvelukokonaisuuksia yhdistämällä erillispalveluja palveluketjuiksi. Tunnistettava ajassa on myös tähän ekosysteemiajatteluun kiinnittyvä implementaatio ja innovaatiotavoiteisuus, jolla tärkeä airon tehtävä talouskasvun toivossa.

Planetaarisen lähestymistavan ympärille on kuitenkin vähitellen syntymässä uutta myös työntekijärajapinnassa. Workday Designerin muutama vuosi sitten toteuttamassa trenditutkimuksissa saatiin vahvistusta kasvavalle planetaariselle ajattelulle ja heidän toteuttamana on luotu planetaarisen työhyvinvoinnin tapaamisia ja tapahtumia työyhteisöille. Ajankohtainen uusi osaamisen muotoilu löytyi Laurean ammattikorkeakoulun Kestävän kasvun johtamisen-YAMK-koulutuksen Aija Laurila-Rantaniemen opinnäytetyöstä, jossa oli luotu planetaarisen työntekijyyden malli kestävyysosaamisen vahvistamiseksi. Merkittävää siirrettävyyttä työnohjaajan ammatilliseen toimijuuteen muutosagenttiutena näen myös Eveliina Asikaisen kehittämään ammatillisen opettajan planetaarinen toimijuus ajattelusta. Myös kokonaan uusia aloja on kehittymässä ekosysteemin rajapinnoilla ja planetaarisen toimijuuden malli viritti pohtimaan, miten työnohjaaja voisi esimerkiksi profiloitua erityiseksi vihreän siirtymän työnohjaajaksi.

Maassa on vireillä monia, innostavia ja elinvoimaisia hankkeita, joissa syntyy uusia toimintamalleja ja yhteisöelämään osallistumisen merkityskanavia. Näin myös meillä Laukaassa. Hyvän huomisen kylät -hanke on Väentupa ry:n ja Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry:n yhteinen hanke, joka toteutetaan vuosien 2024-2026 aikana Laukaan kylillä. Hanke pyrkii edistämään konkreettisilla toimenpiteillä ilmastotoimia ja kiertotalousratkaisuja maaseudulla. Kiinnostavaa yhteistä tutkittavaa voisi löytyä tulevaisuustyön ja planetaarisen ajattelun parissa kehitettyjen menetelmien soveltamisesta työohjaukseen – esimerkiksi, mitä sovellettavaa löytyisi donitsitalouden näkökulmista ja menetelmistä?

Yhteistä pohdittavaa ja ajateltavaa voisi erityisesti olla siinä, mitä ajattelemme kuluttajaidentiteetin purkautumisesta ja purkamisesta. Miten kuluttajaidentiteetin muutokset heijastuvat työidentiteetin muotoutumiseen? Katsommeko tätä kohtaa työnohjaajina työssämme, mitä siitä ajattelemme nyt ja tulevien vuosikymmenien tapahtumina?

Onko työnohjaajilla erityinen rooli työelämän hyvinvoinnin käsitteellisessä ja käytännöllisessä uudelleen muotoilussa ja työkontekstin hyödyntämisessä laajemmin tulevaisuutta luovana tiedostamisalustana ja oppimisympäristönä?

Hmm.

TIETOLÄHTEITÄ:

WWF, uutiset 17/12/2024: https://wwf.fi/uutiset/2024/12/uusi-raportti-osoittaa-kuinka-luonto-ilmasto-ja-ihmisten-hyvinvointi-ovat-kytkoksissa-luonnosta-ja-sen-tarjoamista-hyodyista-on-pidettava-huoli/

Suomalaisen työnohjauksen juurilla – katse tulevaisuuteen 2014

https://odl.fi/ajankohtaista/planetaarinen-terveys-ja-hyvinvointi-koskee-meita-jokaista/

https://www.workdaydesigners.com/blogi/planetaarinen-ajattelu-haastaa-tynantajia

https://www.sitra.fi/artikkelit/1-olipa-kerran-vauhtisokea-talous-miten-tarina-jatkuu/:

https://www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuuden-tekijan-tyokalupakki/

https://kestavakehitys.fi/etusivu