Jos jokin on erityistä ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa, niin tapa hyödyntää kuvittelun taitoa asiakkaan todellisuuden muotoilussa. Terapian tavoitteena on liikkua kohti toivottua tulevaisuutta ja monet sen menetelmistä kutsuvat ihmistä todellisuuden tutkimiseen ja uudelleen ajatteluun kuvittelun tai mielikuvien avulla. Tällaisia menetelmiä ovat tulevaisuuden muistelu, visiointi, toiveiden kuuntelu, ihme-kysymys, tarinallistaminen, mielikuvamatkat sekä kuvamateriaalien ja symboliesineiden kanssa työskentely mielessä olevan sanallistamiseksi ja uudelleen muotoilemiseksi. Voiko terapia olla silkkaa kuvittelua?

Kyky luoda mielikuvia ja kuvitella erottaa meidät tekoälystä ja robotiikasta. Kuvittelun taito ja mielikuvitus kulkee ihmiselle lajityypillisenä seuralaisena ajattelun kehityksen ja inhimillisen kasvun eri vaiheissa lapsuudesta aikuisuuteen. Länsimaisessa filosofiassa mielikuvitukseen on suhtauduttu vaihtelevasti, usein väheksyen. Näin siitäkin huolimatta, että Hararin (2017) mukaan juuri ihmislajin kuvittelukyvyn kehittyminen oli kognitiivisen vallankumouksen airut ja se, joka on johtanut ihmisen menestystarinaan maailmassa. Vasta alkemistit hermeuttisen filosofian edustajina sijoittivat kuvittelun ja luovuuden ihmisen omaksi sisäiseksi voimavaraksi. Tarvittiin vielä useampia vuosisatoja, ennen kuin länsimaisessa ajattelussa hyväksyttiin ajatus siitä, että kuvittelu on keskeistä ihmisille ja luovuudelle. (Wahlbeck 2021.)

Tänä päivänä kuvittelun taito on jo osa yhteiskuntatutkimusta ja  tulevaisuuden tutkimusta ja luomista. Kuvittelu voi auttaa edistämään yhteiskunnallista muutosta sekä haastaa etsimään toisenlaisia tietämisen tapoja. Parkela, Salmenniemi ja Ylöstalo (2022) toteavat, että tällainen tavoitteellinen kuvittelun taito ei aina synny itsestään, mutta se on taito, jota voi harjoittelua. He ovat julkaisseet tutkimuksen kuvittelun opettamisesta osana tieteellisen ja poliittisen ajattelun kehittämistä. (Parkela, Salmenniemi & Ylöstalo 2022.)

Myös terapeuttisessa kohtaamisessa voidaan harjaannuttaa kuvittelun taitoa ja käyttää tätä tietoisuuden osa-aluetta työskentelyn voimavarana. Vaikka mielikuvitus on ihmisen kognitiolle tyypillinen piirre, sen runsas ja tahdonalainen hyödyntäminen voi olla aikuiselle ihmiselle täysin vierasta. Mielikuvitus, leikki ja leikillisyys ovat asioita, jotka usein rajataan aikuisuudessa rationaalisen toiminnan ulkopuolelle vähemmän tärkeäksi ”in real world”, vaikka mielikuvituksen avulla luodut elämismaailmat olisivat esimerkiksi erilaisina viihteen muotoina ihmiselle tärkeitä (pelit, elokuvat, kirjallisuus, taide jne) ja vaikka ihminen itse saattaisi pitää omaa sisäistä mielikuvitusmaailmaa rikkaana ja voimavaroja luovana. Terapiassa voikin olla uutta ja ennenkokematonta nimenomaan yhteinen työskentely kuvitellun äärellä.

MIELEN KUVAT JA TIETOISUUDEN LUONNE

Ihmisen kehityksessä sisäisten kuvien muotoutuminen aivotoiminnan peruslogiikkana tarjoaa varteenotettavan selitysmallin tietoisuuden luonteen ymmärtämiselle. Kuvat syntyvät kaikkien aistiemme kautta eivätkä ne ole aina tai pelkästään visuaalisia vaan voivat lisäksi olla esim. äänikuvia, liikekuvia tai monen aistikanavan kautta muotoutuneita kuvia ja tiloja suhteineen. Liukkosen (2020) mukaan mielikuvitus on kykyä stimuloida todellisuutta ja löytää uusia piirteitä tai ilmiöitä, joita ei sisälly aiempaan kokemusmaailmaan. Mielikuvituksessa oleva aistitieto muokataan tietoisesti tai tiedostamattomasti uuteen muotoon leikissä, keksimisessä ja ongelmanratkaisussa.

MIELIKUVAHARJOITTELUN VAIKUTTAVUUS – KYKENEMME AKTIVOIMAAN MIELESSÄMME ERILAISIA AISTEJA JA AISTIMUKSIA

Mielikuvaharjoittelu perustuu siihen, että mielen avulla tuotetaan muistikuvia menneistä kokemuksista tai luodaan mielessä täysin uusia kokemuksia. Sen teho perustuu peilisoluteoriaan, jonka mukaan aivomme heijastelevat tapahtumia, joita havaitsemme ympäristössä tai kuvittelemme. Mielikuvittelu ei ole vain irrallista ajattelutoimintaa vaan sen on osoitettu olevan yhteydessä hermo- ja aistijärjestelmiin. Kun kuvittelet tekeväsi jotain, aktivoit aivoissasi samoja hermoverkkoja, joita tarvitset itse asiaa tehdessäsi. Liukkonen (2020) toteaa, että mielikuvaharjoittelusta puhuttaessa saattaa syntyä vaikutelma, että kyseessä olisi vain visuaaliset aistimukset ja kokemukset. Kyse on kuitenkin laajemmasta representaatiosta aivoissamme kaikkiin aisteihimme liittyvinä. Voimme tuottaa mielessämme mm. kuulo-, haju- ja makutuntemuksia. Meillä on kuitenkin paljon yksilöllisiä eroja siinä, miten laaja-alaisesti ja intensiivisesti kykenemme aktivoimaan mielessämme erilaisia aisteja ja aistimuksia. Harjoittelun on kuitenkin osoitettu kehittävän kykyä eläytyä mielessä erilaisiin tilanteisiin kokonaisvaltaisina aistikokemuksina (näkö- ja ääniaistimukset, lihastuntemukset, hengitys, tutut hajut ja maut).

KUVITTELUN TAITO TERAPIASSA

Kuvittelun taitoa hyödynnetään kaikissa terapiasuunnissa, mutta sen juuret ovat psykoanalyyttisessä perinteessä. Ratkaisukeskeisessä terapiassa yleensä keskitytään tästä hetkestä kohti tulevaisuutta ja mahdollisiin uutta luoviin ratkaisuihin. Asiakas ja terapeutti voivat yhdessä kuvitella erilaisia skenaarioita ja ideoita, jotka auttavat asiakasta saavuttamaan tavoitteensa. Traumaterapiassa terapeutti voi käyttää tekniikoita, joissa asiakas kuvittelee turvallisia tilanteita tai uudelleen käsittelee traumaattisia kokemuksia turvallisessa ympäristössä. Kognitiivisessa terapiassa kuvittelun avulla voidaan tarkastella ja muokata negatiivisia ajatusmalleja ja uskomuksia. Asiakas voi kuvitella tilanteita, joissa hän kohtaa pelkonsa tai haasteensa ja harjoitella myönteisten reaktioiden kehittämistä. Taide-, musiikki- tai draamaterapia antaa asiakkaalle mahdollisuuden ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan mielikuvatyöskentelyyn pohjautuvien luovien ilmaisukeinojen avulla. Eri terapiasuuntaukset ovat omaksuneet toimivia työskentelytapoja toisiltaan.

Kolmannen aallon kognitiivisen psykoterapian mukana rantautunut mindfulness-perustainen työskentely on yleistynyt lähes kaikkiin terapiamuotoihin ja työskentely sisältää sekä tietoisuustaito-läsnäolo -harjoituksia että rentouttavia tai muulla tavoin tavoitteellisia mielikuvaharjoituksia. Mielikuvaharjoitusten juuret ovat kuitenkin käsittääkseni hypnoterapiassa tai suggestiopedagogiikassa. Varsinaisiin tietoisen läsnäolon harjoituksiin ei pääasiana kuulu kuvitteleminen vaan lähes päinvastoin mielen sisällön tarkkailu ja sen tyhjentäminen. Mielikuvien avulla voidaan kuitenkin ohjata siirtämään tarkkaavaisuus eri aistitietoisuuden lähteisiin: hengitys, kehotuntemukset, äänet, näköhavainnot, hajut, maut.    Yleisesti ottaen terapeutit suuntauksesta riippumatta ohjaavat suggestioina asiakasta erilaisiin kuvitteellisiin harjoituksiin, joissa asiakas voi esimerkiksi kuvitella turvallisen paikan, jossa hän voi rentoutua ja lievittää stressiä.

KUVITTELU AHDISTUKSEN JA PELKOTILOJEN TAUSTALLA

”Vanha psykologinen viisaus opettaa, että mielikuvituksen tuottamat ongelmat ratkeavat parhaiten mielikuvituksen keinoin.”

Ihmisellä on erinomainen kyky kuvitella asioita ja joskus joudumme vaikeuksiin liiallisen mielikuvittelun takia. Ihmiset jäävät kiinni mielikuviin ja kehittävät niiden negatiivista kehää edelleen itselleen kielteisin seurauksin. Kauhun kokemus voi syntyä, kun ihminen mielikuvituksessaan luo mielikuvia kontrollin menettämisestä, kuolemasta tai hulluksi tulemisesta. Esimerkiksi paniikkihäiriön, ahdistus- ja fobiakäyttäytymisen taustalla on aina ajatuksellinen kuvittelu, joka on vääristänyt suhdetta omien kokemusten ja todellisuuden tapahtumien välillä. (ks. Furman 2002)

Voimme kuvitella kamalia asioita ja kokea kuvittelun seurauksena voimakasta ahdistusta, mutta me voimme myös kuvitella ihania asioita ja kokea kuvittelun seurauksena iloa ja onnen tunteita. Furman (2002) tähdentää, että eläytymiskykymme toisaalta tuottaa fobioita, mutta se myös auttaa parantumaan niistä: ”Vanha psykologinen viisaus opettaa, että mielikuvituksen tuottamat ongelmat ratkeavat parhaiten mielikuvituksen keinoin.” Hyvä uutinen fobioista kärsiville onkin se, että häiriö on yhdistetty hyvään eläytymiskykyyn, jonka voi oppia suuntaamaan rakentavilla tavoilla tasapainoisemman mielen kehittelyyn!

MIELIKUVIEN OHJAAMINEN 

”Mielikuvatyöskentelyn avulla voidaan kehittää itsemyötätuntoa, empatiakykyä, mielikuvien ohjaamisen taitoa sekä kehollisten tuntemusten ohjaamisen taitoa.”

Kyky omien mielikuvien ohjaamiseen on tärkeä taito, jota myös lyhytterapeuttisessa työskentelyssä voi harjaannuttaa. Meidän on mahdollista luoda uusia mielikuvia, jotka antavat mahdollisuuden tiedostaa todellisuutta ja sen lainalaisuuksia herättelevällä tavalla. Muun muassa rentoutustekniikoiden ja muiden mielikuvien ohjaamiseen tähtäävien menetelmien avulla voidaan auttaa hallitsemaan paremmin mielessä syntyviä spontaaneja mielikuvia. Tavallisia työskentelytapoja ovat myös asiankulkujen tarinallistaminen ohjatusti erilaisista näkökulmista ja erilaisten roolien avulla tai toisin kuvittelun ohjaaminen hyödyntämällä olemassa olevaa tietoja ja muistikuvia. Mielikuvien muuttamista voi ohjata keskustelemalla, mutta myös kirjoittamalla. Esimerkiksi kauhukuvan voi luoda paperille, kehitellä sitä edelleen ja tutkia mitä sille tapahtuu. Kun haastavat mielikuvat kohdataan silmästä silmään turvallisessa tilassa, ne alkavat kuin itsestään muuttaa muotoaan ja muuttua vähemmän ahdistaviksi.

Toisaalta taas masennuksesta, uupumuksesta, voimakkaasta kuormituksesta ja stressistä kärsivien kuvittelun taidon ohjaaminen voi olla yksi tärkeä hyvinvointia lisäävä ja elämänhallintaa vahvistava tekijä, koska se avartaa kapeutunutta mieltä ja mielialaa. Mielikuvien kanssa työskentely ja kuvittelutaidon hyödyntäminen lääkitsee näköalattomuutta ja pysähtyneisyyttä ohjaten ajattelun ja havaintojen laajentumiseen tai huomion suuntaamiseen.  Terapeutti voi esimerkiksi pyytää asiakasta kuvailemaan mielikuvitellun tilanteen ja siinä olevan hahmon tunteita ja reaktioita, ja edetä näin asiakkaan kanssa kohti syvempää itsetuntemusta ja tunneilmaisua. Kuvittelu voi ruokkia ratkaisujen kehittelyä tilanteeseen. Mielikuvituksen avulla on mahdollista asettua toisen henkilön asemaan ja oppia näin ymmärtämään paremmin heidän tunteitaan ja kokemuksiaan. Katri Saarikiven mukaan empatia onkin paljolti mielikuvituksen varaista toimintaa siinä, miten toisen kokemaa pystytään jäljittelemään ja toisen tunnetiloja ymmärtämään. Kyky simuloida toisten ajatuksia ja tunteita mahdollistaa toisen asemaan asettumisen ja myötätunnon. Näin ollen empatiaa voidaan pitää myös yhtenä tienä luovuuteen ja mielikuvitukseen.

Mielikuvitusajattelun ja rationaalisen ajattelun tasapaino on ihmisen eheyttä ja mielenterveyttä edistävää. Työskentely mielikuvien kanssa voi toisaalta opettaa tarkkailemaan tietoisemmin omia ajattelutottumuksia ja toisaalta se voi opettaa huolettomuutta omia mielikuvia kohtaan.  Kuvittelun taitoa voi pitää myös jonkinlaisena tukirakenteena, joka ei itsessään paranna, mutta joka auttaa liikkumaan kohti uusia eheyttäviä kokemuksia. Mielikuvituksen parantava voima kasvaa harjoittelun myötä. Terapeutin tehtävä on auttaa ymmärtämään, että mielikuvitus voi olla hyödyllinen työkalu tunteiden ilmaisemiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja itsetuntemuksen lisäämiseen.

Rohkeus avautua mielikuvittelemiselle ja jakaa  kuvitelmien sisältöjä edellyttää hyvää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta asiakkaan ja terapeutin kesken. Terapiassa voi silloin syntyä arkikohtaamista poikkeava erityinen kasvua ja kehitystä ohjaava kohtaava mielen kokeilutila, jossa kuvittelun taidolla on erityinen tehtävä.  Siinä voi syntyä uudenlaista kytkeytymistä omiin ajatuksiin, tunteisiin, kehoon ja elämään yleensä kokijana. Nämä voivat heijastuvat myönteisen muutoksen ikkunoina suhteessa omiin kokemuksiin ja itseen sekä kannustaa uudenlaiseen tekemiseen ja toimintaan.

KIRJALLISUUSVIITTEET:

Furman, B. 2002. Perhosia vastassa. Tammi: Helsinki

Liukkonen, J. 2020.  Kuka hallitsee mieltäsi? Mielikuvien hyödyntämisen kirja. Otava: Keuruu

Ryynänen, S. & Rannikko A. (toim.) 2021. Tutkiva mielikuvitus: luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus: Tallinna.

Wahlbeck , L. 2021.  Kuvitellaanpa mielikuvista! Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.) Yhteys. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. Prometheus: Tallinna.