”Mikään ei ole joustavampaa kuin vesi – ja silti mikään ei voi vastustaa vettä”     – Lao Tzu

Virtaava vesi on yksi käytetyimpiä elämänkulun ja elämänvoiman vertauskuvia ja metamalleja. Virtaavuuden idea löytyy erilaisista filosofisista lähteistä (mm. G. Bachelard) ja psykoanalyyttisestä perinteestä (C. G. Jung). Virtaava tila on myös yleisesti tunnustettu toimintakykyisyyden ja itsensä toteuttamisen kuvaustapa, jonka uranuurtajana voidaan varmaan pitää flow-käsitteen luojaa Mihály Csíkszentmihályita. Virtaavan veden teema on ajankohtainen myös aikamme paradigmamuutoksen symbolina – olemme tulleet pysyvyyden metsästä virtaavuuden äärelle, jonka logiikka ylittää lineaarisen käsityskyvyn.

Jokireittejä pitkin ihminen on ympäri maailmaa kulkenut paikasta toiseen ja valloittanut uusia elinalueita. Suomea aikoinaan halkoneet muinaiset joet ovat mahdollistaneet varhaisten ihmisyhteisöjen kehittymisen jään vetäytyessä fennoskandinaviasta. Myös Suomessa muinaiskulttuurien tutkimista tehdään juuri jokireittien ja merien menneissä solmukohdissa. Opin tästä aiheesta paljon uutta käydessäni Yli-Iin Kierikissä. Paikannimien etymologian tutkiminen kuuluu oleellisesti kotimaan matkailuun ja tällä reissulla auton etupenkillä istuessani keksin katsoa, mitä löytyy oman kotipaikkani Laukaan nimen taustasta. Miten hämmentävä tieto oli, että Laukaa -nimen juurien arvellaan olevan samaa alkuperää kuin Suomenlahden etelärannalla, Vatjassa, oleva Laukaanjoki.

Joki Virtaa -työskentelymalli on syntynyt vähitellen erilaisten yhteensattumien ja oivallusten kautta pohtiessani työtä, ihmistä, työelämää, elämänkulkua, kulttuurien kehitystä, toimijuutta ja identiteetin olemusta. Teema on tullut uniini, mielen luomiin kuviin, piirroksiin ja se on auttanut solmimaan liittoja erilaisten kirjallisten lähteiden ja teoriaperinteiden kanssa omassa ajattelussani. Lähetän tässä yhteydessä erityiskiitoksen Mari Kiralle, jonka ylävirta-ajattelu asioiden ennakoimisessa on ollut ensimmäisiä sysäyksiä joki-teeman kehittelyyn. Mistä ID Joki Virtaa työskentelyssä on siis kyse?

En usko, että olen luonut mitään merkittävää uutta vaan pikemminkin olen koonnut jo olemassa olevaa ja taivuttanut materiaalia työidentiteettivalmennuksen tarpeisiin. Samalla olen tehnyt tutkivia päätelmiä, miksi virtaavan veden malli on työskentelyyn osallistuville helposti omaksuttava ja monenlaiseen työskentelyyn soveltuva kehikko.

Itselleni oli yllätys, että en heti löytänyt joen metaforaa hyödyntävää työskentelymallia.  Olin jo kehitellyt omiani pitkälle, kun ystäväni vinkkasi toimintaterapiassa käytetystä 2000-luvun alkupuolella kehitetystä Kawa-metodista. Vasta tänä keväänä ymmärsin käyttää hakusanaa river ja niin löysin myös amerikkaisen River of life -metodin. Onnekkaita ja kannustavia sattumia. Sain ensin tehdä rauhassa omaani ilman vaikutteita ja sitten ilmaantui työskentelymalleja, joiden kanssa oli mahdollista keskustella ja tehdä vertailuja.

Merkittävimmät erot Kawa ja River of life -metodeihin  Joki Virtaa -työskentelyssä ovat joen ekologisen sanaston, joen ilmiöiden ja rakennelmien hyödyntäminen työelämäkokemuksen sanoittamisessa sekä joen ylittämisen teeman hyödyntäminen tavoitteen ja ratkaisujen rakentamiseksi.

Kerroin työskentelymallista toukokuussa Keski-Suomen työnohjaajien aluetapaamisessa (STOry) ja ei sitä ainakaan tyrmätty. Ehkä siellä saattoi aistia jopa kiinnostuksen liikahtelua. Ajattelin tilaisuuteen valmistautuessani, että tämä tapauskuvaus voisi herätellä ja innostaa osallistujia luomaan rohkeasti omannäköisiä työskentelymalleja ja kehittämään työmenetelmiä, jotka rakentuvat oman työotteen, käyttöteorian, ajattelun ja kokeilujen pohjalta. Uskon, että jokaisella on omat herkistymisen kohtansa erilaisille ideoille, joita kuuntelemalla voi lähteä kehittämään itselleen uskollisena jotain omannäköistä ja -tuntuista – sellaista oman ihon alle menevää, josta syntyy myöhemmin aidosti välittyvää tekemisen taitoa.

Mihin Joki Virtaa -työskentelymallia voi käyttää?

Joki Virtaa -työskentely sopii henkilökohtaiseen työskentelyyn, ryhmille ja työyhteisöille. Sitä on mahdollista räätälöidä työhyvinvoinnin edistämisen ja työyhteisön kehittämisen tueksi. Mallia ja siihen liittyvää materiaalia voi käyttää myös yksittäisessä työnohjaustapaamisessa rajatusti jonkin kysymyksen tai teeman tutkimiseen.

Olen jakanut työskentelyn ulottuvuudet neljään osaan. Työskentelymalli luo tutkivan tilan

1. Ihmisen omalle elämänvoimalle – VOIMAVARAT
2. Matkan tekemiselle – OMAELÄMÄNKERRALLINEN TARINA
3. Yhteisön dynamiikalle ja kollektiiviselle voimalle – LIITTYMINEN
4. Elämänhaasteiden ja tavoitteiden kohtaamiselle – ITSENSÄ YLITTÄMINEN

Työskentely sopii

• Työelämäkokemusten sanoittamiseen
  – Millaisia vaiheita työurallani on ollut, millainen työyhteisön matka on ollut, millaista on olla mukana tässä virtauksessa?
• Toimintaympäristön tutkimiseen
  – Miten työssä ja yhteisössä olevia asioita tai positioita kuvataan ja millaisia kokemuksellisia eroja tunnistetaan?
• Keinojen löytämiseen lisätä oma, toisten ja yhteistä virtausta
  – Mitä opin kokemastani? Miten elvytän energiaa ja toimintatarmoa? Miten edistän omaa ja toisten menestymistä työssä?
• Tulevaisuutta ennakoivaan työskentelyyn
  – Mistä olemme tulossa, miten matka jatkuu ja mihin pitää varautua? Miten tilanteen kehittyminen tietynkaltaiseksi mahdollistetaan tai estetään.

Joki ympäristösuhteen kehikkona toimii systeemisenä mallina, jossa itseys liudentuu kokonaisuuden osaksi kaikessa virtaavuudessaan. Minä, me, työ ja ympäristö voidaan jokityöskentelyn avulla nähdä omana ekosysteeminä, jolloin voidaan tutkia sitä, miten ymmärrämme toimintaa, tekoja ja resurssien käyttämistä vastavuoroisina suhteina ja systeemisenä kokonaisuutena. Ekologisena kysymyksenä voidaan käsitellä myös joen saastumista: Mitkä tekijät saastuttavat yhteisön jokea tai omaa jokea? Miten keksitään ratkaisuja saastuttamisen hallintaan ja kestävien toimintatapojen luomiseen? Joki voi olla myös erilaisia näkökulmia jakava maamerkki, jonka avulla tutkitaan eri puolilla olemisen kokemusta (erilaiset näkökulmat asioihin ja kilpailevat intressit). Samalla voidaan selvittää, millaisia siltaavia ehdotuksia muotoutuu kohtaamisen ja yhdistämisen vaihtoehtoina. Erilaisia variaatioita luoville työskentelytavoille, luontokokemusta ja joen estetiikka unohtamatta, tuntuu löytyvän lähes loputtomasti.

Mielenmallit virtaavan veden äärellä

Kouluttajilla, valmentajilla ja ohjaajilla on käytössään laaja kattaus erilaisia teoreettisia malleja, joiden avulla analyyttisesti edeten voimme ohjata ihmisten kokemustiedon järjestämistä arkeologiaa muistuttavana tutkimisena. Haasteena on kuitenkin se, että joudumme usein ensin opettamaan uuden käsitteellisen abstraktiotason, jotta tulkintakehikosta tulee ymmärrettävä oman ja yhteisön kokemuspääoman peilinä. 

Luontomallit tulkintakehikkona ovat meille huomattavasti helpompia. Emme ole vielä niin kaukana muinaisesta ihmisen ja luonnon syväyhteydestä. Luontomallit ovat kaikki ikään kuin meihin itseemme jo sisäänkirjoitettuja kulttuurisia suhdemalleja ja oman itsemme peilejä. Käytetyimpiä luontomalleja ovat elämänpuu ja vuodenaikoihin perustuva parantava elämänkehä (J. Mosher).

En itsekään ensin täysin ymmärtänyt, miksi virtaavan veden metafora sai ohjaustyöskentelyssä ihmiset toimimaan siten kuten tapahtui. Minulla oli kyllä ajatus siitä, mitä vesi edustaa ja miten siihen samaistutaan, mutta sain tarkemmin kiinni ajattelussani kelluvasta ideasta vasta lukiessani Y. N. Hararin Homo Deus-kirjaa.

Olen oheiseen kuvaan tiivistänyt, mitä joki metaforan käyttö työskentelyssä mahdollistaa.

Joen maisema on luonteva mielenmalli, jossa asioiden näkeminen ja tilanteisiin asettuminen mahdollistuu reflektiona. Se kontekstualisoi asioiden ja tilanteiden tarkastelun ja mahdollistaa liikkumisen ajassa ja paikassa.

Oli alun alkaen selvää, että joen metafora ilmentää (työ)elämänkulkua, jota voidaan tarkastella narratiivisesti kertojan roolista.  Toisaalta joki on samaan aikaan myös elämä itse ja oma autenttinen kokeva minä. Hararin esittämä auttoi minua sanoittamaan tarkemmin nämä siirtymät objekti-subjekti suhteessa, koska mielenmallin siirtymät ovat työskentelyssä mitä ilmeisintä. Voimme siis tavallaan nähdä itsemme kahdessa paikassa yhtä aikaa: kertova minä asettuu joen rannalle kuvaamaan matkaa ja kokeva minä on alati hetkellinen ja läsnäoleva joen vesi. 

Liikkuminen eri tasoilla tarkoittaa notkeutta kiinnittää lineaarisesta kerronnasta poikkeavia pistelinjoja mennen ja tulevan sekä objekti-subjekti -siirtymien välillä. Tämä tuottaa toisenlaisen havaitsemisulottuvuuden ja mahdollisuuden sanallistaa havaintoja uudessa merkityksessä. Teemme luonnostamme lineaarisen kerronnan ylittäviä mielenliikekaaviota, mutta meillä on jokapäiväisessä kanssakäymisessä vähän mahdollisuuksia saada näistä reflektoiden ja tutkien kiinni ja vielä vähemmän tilaisuuksia jakaa näin tiedostamaamme. Tästä syystä joki virtaa -työskentelymalli synnyttää voimavaraistavan ja tavoitteellisen tilan uuden määrittelylle ja ratkaisujen rakentamiselle.

Erilaiset näkökulmat identiteettityön luonteeseen

Erilaiset käsitykset identiteettityön luonteesta samoin kuin erilaiset näkökulmat identiteetin kehitykseen ovat väistämättä läsnä konsultoivassa työssä ja myös aina jollain tavalla osa jokaisen työnohjaajan, konsultin ja valmentajan käyttöteoriaa. Jos ei tiedostettuna niin piiloisena ainakin. Piirsin karkean askelmallin, joka kuvaa pääpiirteittäin, missä järjestyksessä erilaiset näkökulmat ovat mielestäni kehittyneet.

• Ensin elämänkulkuteoriat tuottivat perusymmärryksen identiteetin kehitysvaiheista ja maailmasuhteen rakentumisesta
  – identiteetin luonne = TÄYTTYVÄ.
• Postmoderni aika kyseenalaisti ajatuksen siitä, että identiteetti olisi perusluonteeltaan pysyvä ja toi tullessaan idean identiteetin vaihdettavuudesta
  – identiteetin luonne = VAIHTUVA.
• Lähes samaan aikaan postmodernin ajattelun rinnalla kehittyi sosio-konstruktivistinen lähestymistapa, joka korosti identiteettien rakentumista erilaisine vaihtelevine prosesseineen
  – identiteetin luonne = RAKENTUVA.
• Nykyisessä valmentamispuheessa korostetaan identiteetin muotoiltavuutta ja ihmisen kykyjä luoja-olentona
  – identiteetin luonne = MUOTOILTAVA.
  Tämän näkökulman tausta-ajattelu ponnistaa ainakin humanismina ja transmodernina tunnetusta ajattelusta.

Kaikki nämä erilaiset lähestymistavat ovat ”totta samaan aikaan”, mutta ne ohjaavat tarttumaan eri tavoin identiteettityön kysymyksiin. Ymmärrettävää onkin, että osuvimman otteen saa, jos osaa erotella näkökulmat ja hyödyntää niitä oman ohjaus- ja ajattelutyön apuna joko yhtä aikaa tai erilaisina kombinaatioina. Identiteettilähtöistä työelämän kehittämistä on hyvä tehdä moninäkökulmaisesti ja kunnioittaen ihmisissä itsessään käynnistyvää prosessia, jota on mahdollista tukea ja ohjata, jos ja kun asioita tehdään oikeassa järjestyksessä.

Joki virtaa -työskentelyä kehittäessäni olen voinut tehdä itselleni ymmärrettäväksi, miten ja milloin minä ohjaajana tukeudun näihin erilaisiin identiteetin olemusta koskettaviin näkökulmiin ja miten ne työskentelyn eri vaiheissa auttavat minua viemään prosessia eteenpäin. Tämä voisi olla hyvä aivojumppa kenelle tahansa konsultoivaa työtä tekevälle – tunnistatko erilaiset näkökulmat identiteettiin omassa strategisessa ajattelussasi, työtilanteessa tekemissäsi tulkinnoissa ja siinä, miten näkökulmat ohjaavat työtapojen valintaa ja omia ohjaustekojasi.

Kuulostaako tämä hiusten halkomiselle? Tälle on kuitenkin hyvä syy. Olenko ihan väärässä, jos väitän, että tässä ajassa painottuva identiteetin muotoilemisen näkökulma, joka korostaa uuden luomista ja itsensä ylittämistä, on yksittäisenä valmentamisorientaationa problemaattinen? Onko myös ylilyövää arvella, että ohjaus-, valmennus- tai konsultoinnin tilanteessa ihmisen tai ryhmän virittäminen suoraan tälle taajuudelle on vaikeaa, jolloin työskentely eikä sen tulokset aina kanna työelämän kontekstissa?

Työidentiteetin muotoilu itsensä uudelleen luomisena tarkoittaa mm. aiemmista uskomuksista luopumista ja sitoutumisen syntymistä uuden luomiseen tahtotilana. Vakavasti otettavia juttuja, jotka nojaavat tietynlaisiin tietoteoreettisiin ja ontologisiin lähtökohtiin siitä, miten ymmärrämme menneisyyden ja tulevaisuuden yhteyden toisiinsa ja miten voimme vapautua uudistumiseen tiettyyn kontekstiin juurtuneena (oma työ). Self-transcendence -käsite viittaa ulottuvuuteen itsemme toisella puolella. Mutta miten sinne mennään? Miten ylitän itseni? Joki virtaa -työskentelyssä identiteetin uudelleen muotoilemisen näkökulma on toteutettu joen ylittävän sillan rakentamisen metaforaa hyödyntämällä. Jokainen ratkaisee itsensä ylittämisen kysymyksen lopulta omassa kokemusmaailmassaan. Työskentelyssä voidaan kuitenkin auttaa tarkentamaan kuvaa siitä, missä asiassa itsensä ylittämistä tarvitaan ja mikä itselle todella on totta ja mahdollista.